Mummolaan ensimmäisenä, vaikka kieli katkesi. Se on vaan hierottava lämpimäksi kuin keho, ihimisruppi, eihän sekään muutoin jouhevasti liiku. Aamupäivä enemmän odottelua.
Yläpäistä leikattava mikä tekee saundista vieläkin pyöreämmän kuin se on. Mummola on tunnelmaltaan sellainen että siihen ei aina ylety. Pitäs päästä matkustamaan ajassa taaksepäin, mummolan portaille kattila-ahoon, Enoon. Äiti ja Vieno tekemässä ruokaa sisällä, me katin kans tutkimassa ulkosaunaa. Pimiässä huoneessa tuoksuu vanha puu ja jokin pelottava. Lauteilta löyty elävä sammakko ku silmät tottu pimiään. Oliko se outo tuoksu siellä syntyneiden vai kuolleiden ihmisten? - Teemu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti