piti kiivetä mäelle että näki ihtensä kaukaa

kolmaskuu menossa mäellä. jarkko nukkuu tuossa lattialla. kakluuni rätisee ja käet on kylymät.pitäs saada ääreisverenkieto kohilleen taas.mutta onpa aikaa kun tänne mitään merkinnyt.melkein unohtunut koko ploki. kuitenki, työhuone on nyt trikoolla vaikka poijaat kyllä kyseli annikillekkin.tuskin sitä heti tulee vaihettua.asiat tapahtuu niin verkkaiseen.tuntuu silti hyvältä kun on paikka missä maalata.pitkä tauko sen osalta, puoli vuotta.jos ei oteta lukuun lasikollaasia rytmiin ja hirvitalon lattian maalausta. tekemistä onkin ollut sen tilalla.omaa levyä nauhoittanut olen timon kanssa. kun tenhola yhtye on nyt nauhoituksien osalta jäissä. kappaleita kyllä syntyy kun tarttuu kitaraan.laulu se on tullakseen jos on sellainen hetki. ei aina ole. useimmin se tulee kun on tarve laulaa joku tunne.sitten tulee sanat ja siinä se on. olen lueskellut heikki salon laulunkirjoituskirjaa ja huomannut siitä oivia vinkkejä. kuten työstäminen ja sen jatkaminen kunnes on ehdottoman varma että laulu on valmis. tällä hetkellä sanoja ei oikeastaan juuri muokkaa kirjoituksen jälkeen.paitsi nyt viimeaikoina on huomannut että; ahaa tämä voisikin käydä tähän ja tuo osa kaipaa vielä jotain.se juontuu jonkinlaisesta näkemyksestä että asiat ovat valmiita sellaisena kun ne tulevat ulos, tällaisena ylituotetun ja sminkatun kulttuurin aikana.on hyvä että on raakoja ja sitten kypsiä hedelmiä.molempia pitää olla.raa't kuvat ovat luonnosvihkossa nyt odottamassa synnytystä.kuvia on tältä puolelta vuodelta kirjallinen.mutta ainahan ne polveilee siten että vuosia sitten saatu idea alkaa kukkimaan vasta tietyn ajan kuluttua.ja uudemmat ideat peittyvät uusien alle kuin syyslehdet lumen.jotkut lehdet jäävät roikkumaan puuhun kyllä koko talveksi.hedelmät käyvät ja pikkulinnut humaltuvat talvipäivänseisauksen jälkeen lennellen ikkunoihin ja pyykkinaruihin.

alhaalla pyhäjärvi ei ole vielä jäässä, näsijärven saarien välissä oli kyllä varmasti jo riitettä eilen kun kiilsi auringossa, eritavoin kuin selkä.hiekotus harjunrinteillä senverran runsasta että kengät luistavat väkisinkin ja tuntee olevansa liukumäessä seisaaltaan.pyörällä ei edes kannata yrittää laskea poikkikatuja.jos tuntee liukastuvansa pitää joustaa polvia ja juosta mukana niin ei kaadu.ylöspäin on alkanut kiivetä tarmokkaammin. kun on nyt asettunut tänne niin sitten ensiviikolla nivalaan joulunviettoon leppävirran kautta.että pääsen kulkemaan niityllä hämärässä ja katsomaan mustaa jokea kuuraisen tienoon laskiessa valon toisille maille.

teemu